tiistai 1. syyskuuta 2015

Merkkejä yllin kyllin

Vieraskynästä: Kuiskauksia Keijumetsän uumenista!

Eräänä sunnuntai-iltana pysähdyin pitkäksi toviksi hengittämään, rukoilemaan, olemaan läsnä. Pyysin ajatusteni lopuksi enkeleitä olemaan vahvasti läsnä elämässäni tulevalla viikolla. Pyysin, että he antaisivat merkin läsnäolostaan seitsemänä seuraavana päivänä. Erityisesti pyysin Äiti Marian lempeyttä ja rakkautta ympärilleni. 

Maanantaiaamuna selasin erään helmikaupan nettisivuja syksyn tulevia tarpeita varten. Olin jo poistumassa sivustolta, kun lopuksi vielä huomasin jotain aivan uutta: Kullanhohtoisia litteitä lasihelmia, joissa oli kohokuvio kuin ikonissa. Äiti Maria, Enkelten Kuningatar

Myöhemmin samana päivänä löysin pikkurillinpään kokoisen enkelinpää-kiiltokuvan kovin omituisesta paikasta. Kiiltokuvat ovat olleet käytössä viimeksi joulun seutuvilla, mutta nyt tuo yksi pieni vaaleanpunasiipinen enkeli oli päättänyt "ilmestyä" luokseni, suoraan silmieni eteen niin, etten voinut olla sitä huomaamatta.

Vielä tuli kolmaskin vahvistus. Iltapäiväkahvilla tuijottelin ikkunasta ulos keijutuvan keittiössä. Yhtäkkiä huomasin, kuinka erään äkkiä aukirepäistyn kirjekuoren reuna retkotti ja lepatti hiljalleen, aivan kuin valkoinen enkelin siipi. 

Merkkejä siis yllin kyllin! Mitäpä tuohon taas edes hämmästelemään. Pyysin, ja sain. Roppakaupalla. Turhaa tuskin edes kirjoittaa, kuinka onni ja rakkaus tulvivat sydämeeni, tuntui kuin Äiti Maria olisi kannatellut minua sylissään.

Muutoinkin olen sanonut mielessäni useaan kertaan pitkin päivää: "Tervehdys Maria", toistanut tuota kolme kertaa, ja sanonut jonkin kiitoksen perään. "Kiitos kun olet läsnä elämässäni", "kiitos, kun pyhität ajatukseni ja tunteeni", "kiitos, kun annat pyyteettömän rakkauden virrata sieluuni ja kehooni". Kiitos, kiitos, kiitos. 

Kirjoitinhan jo aiemminkin, että kolme kertaa Marian, Enkelten Kuningattaren, nimen sanominen, on kuin rukous. Se kutsuu ympärillemme enkeleitä pilvin pimein. Täytyisikin oikein selvittää, mistä tämä juontaa juurensa. Muutenkin Maria pompsahtelee eteeni milloin mistäkin. Jatkuvasti. Aivan kuin haluaisi todella tutustua minuun, tai pitäisi huolen, että minä tutustun häneen. Oikein todella.  

Enkelten Kuningattaren sylistä
Rakkaudella
Valokeiju Edda

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti