Tahdoin mennä Pitkänäperjantaina Joensuun kirkkoon,ennenkaikkea lapsuudesta tuttuja kärsimys virsiä veisaamaan.Palvelus oli kaunis,ei aivan se perinteinen,kuoro lauloi useita kertoja ja saarnan tilalla oli ikään kuin vuoropuhelu kahden papin välillä.Virsien veisuu jäi vähemmälle,mutta en siihen pettynyt,tunnelma oli harras ja rauhaisa.Sen sijaan jäin miettimään muutamia kohtia teksteistä ja rukouksista,kuten:
*Jumalan ainoa poika,mehän olemme kaikki Jumalan poikia,emme muutoin voisi Häntä kutsua Isäksi
*Rukoukset kristityiden(oikeaoppisten?)puolesta,ei Jeesus niin opettanut,vaan kaikki ovat sisaria ja veljiä.
*Kristuksen omiminen vain kristityille?Jos satut syntymään Muslimi tai Budhalaiseen yhteisöön,miten käy kun et ole kuullut Kristuksesta mitään ja jos oppiemme mukaan on vain yksi elämä täällä?No nämä ovat asioita jotka yleensäkin laittaa minut miettimään,mutta en antanut senkään häiritä harrasta tunnelmaani,vaan kotiin tultuani keitin kirkkokahvit kuten perinteeseen kuuluu ja naposteltiin pääsiäisherkkuja.Pian tuon jälkeen sain voimakkaan kutinan vas.kämmeneeni. Katsoessani kättäni näin sen keskellä punaisen läikän ja painauman,tikramin.Tiedän sen tarkoittavan avun pyyntöä,joten menin oitis hiljentymään,pyytäen yhteyttä Jumalalliseen valoon ja rakkauteen,alkulähteeseen ja apua sieltä,sinne missä sitä juuri tarvitaan.Merkki keskikämmeneen on hyvin harvinainen ja tiedän sen tarkoittavan hyvin laajaa yhteyttä,ei vain yksittäinen ihminen tai ryhmä.(Kirjassani Ihmeitä tapahtuu-luonnollisesti s.82-86 Verkostossa, olen kertonut tarkemmin merkeistä ja lähetyksistä)
Kun lähetys alkio,koin sen voimakkaasti tarkoittavan koko ihmiskuntaa,kuin pääsiäis sanoma,Kristustietoisuus kaikille ja kaikkialle. Samalla meille ikäänkuin puhuttiin tähän tyyliin:
Isä ja Kristus ovat yhtä,Jumala rakastaa kaikkia luotujaan.Suuri rakkaus ilmeni Kristuksessa,hän antoi henkensä ystäviensä edestä.Ei ole enää Roomalaista tai Kreikkalaista vaan kaikki ovat sisaria ja veljiä.Mitä erinomaista te siinä näette jos rakastatte vain kaltaisianne.
Lähetys oli selkeä,samalla kuin oppitunti ja vastaus pohdintoihini.Yritin kokemaani kirjoittaa jo pitkäperjantaina,mutta kaipa sitä tuli kypsytellä muutama päivä,koskapa tietokoneeni jumittui.Tuskimpa sattumaa,mutta nyt oli hieman vaikeuksia muistaa mitä kaikkea puhuttiin sisäisen kuuloni kautta.Sanoman ydin on kuitenkin siinä että Kristus kuuluu kaikille,on kysymys enemmän Kristus tietoisuudesta kuin Jeesuksesta henkilönä,sanoihan paavalikin,en enää minä,vaan kristus minussa,näin kuuluisi tapahtua meissä kaikissa.
Se on yksinkertaisesti; Rajoittamaton,pyyteetön Rakkaus!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti