Veljeni Einon muutosta verhon toiselle puolen on kulunut yli vuosi. Joskus aivan arkitouhujeni keskellä saatan kokea hänen vierailunsa häivähtävän. En ole mitenkään pyrkinyt ottamaan yhteyttä, mutta joskus hän tulee uniin hyvin selkeästi ja toden tuntuisesti. Kaikkein veikeimpiä ovat hänen puhelunsa unessa. Kerronpa yhdestä öisestä puhelusta, joka tapahtui kesäkuun alussa muutama viikko ennen juhliani.
Sain aamuyön tunteina veljeltäni puhelun. Henkilöstä ei voinut erehtyä, se oli niin luonnollinen Eino-veljeni ääni. Hän kyseli missä sinun syntymäpäivät pidetään ja mikä päivä se onkaan kun sinulla niitä on kaksi, 23 ja 24.6. Kerroin paikan Lehmo Cuisine ja 24.6, joka on virallinen syntymäpäiväni(todellisuudessa olen syntynyt 23.6). Jotenkin tuli tunne, että hän tulee juhliini, vaikka ei sitä varsinaisesti sanonutkaan. Olin myös iloinen, että hän muisti syntymäpäiväni.
Muutama muukin öinen puhelu on ollut, mutta tuo kertomani oli niin selkeä, luonnollinen, toden tuntuinen. Luulenpa, että hän oli todellakin juhlissani siinä huikeassa energiassa ja valossa, jota muutama muu minun lisäkseni koki ja näki.
Kohtasin hiljattain erään tuttavani, jonka veli on siirtynyt rajan taakse puoli vuotta sitten. Hän alkoi kertoa ihmeissään, kuinka hänen veljensä on soittanut useamman kerran ja kuinka luonnolliselta se tuntuu, eikä sitä noteeraa, että hänhän on kuollut. Samaa olen pohtinut ja nyt kirjoittaessani tuli ymmärrys. Mehän liikumme unessa henkitasoilla, eikä kuolemaa ole. Syvässä unessa kehomme uinuu vuoteessamme ja henkisielu tekee matkoja. Niin sanotussa kuolemassa jätämme fyysisen kehon ja henki-sielu vapautuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti