Kun olin saanut olla veljeni saattohoitajana ja vaikka tuo kaikki oli tuntunut niin luonnolliselta, jokin minussa alkoi ihmetellä ja kysellä, mitä tapahtui ja kuinka tuo on mahdollista. Hetkeäkään en epäillyt, että kokemani olisi ollut vain mielikuvituksen tuotetta, koska tuo kaikki oli todellisemman tuntuista kuin elämä täällä.
Luin ja kuulin vakuuttavia kertomuksia kuolemanrajakokemuksista ja mieleeni nousi myös oma kokemukseni lapsuudessa. Vakavan sairauden aikana tajuttomuudessa matkailin enkelien kanssa tanssien piirissä heidän kanssaan. Myöhemmin ollessani jo terve, luonani vieraili usein henkileikkitovereita ja heillä oli myös nimet, jotka muistan vieläkin. Heidänkin kanssaan minä usein tanssin piirissä. (Vieläkin pidän tanssimisesta.)
Aikanaan sain selvyyden kyselyyni näyn muodossa. Se tapahtui kevättalvella 2014 eli aivan hiljattain.
Eräänä aamuna hiljentyessäni aloin nähdä enemmän ja selvemmin kuin näillä maallisilla silmillä nähdään. Kaikki alkoi kirkastua, materian ympärillä väreili valoa, värejä. Puut, pensaat, kukkaset, eläimet, ihmiset ja jopa kivet, talot ja tavarat ikään kuin säteilivät enemmän tai vähemmän. Sanottiin: kaikki on tiivistynyttä energiaa, näemme yleensä vain sen tiheimmän, raskaan, materialisoituneen muodon. Kivikunnassa se on kaikkein tiiviintä, etenkin jalokivissä. Kaikessa on elämä, energia, joka virtaa, väreilee. Tuo muotojen ympärillä oleva värikäs, kaunis säteily on kevyempää elämän energiaa, jota normaalisti emme näe fyysisillä silmillä. Kaikella on kuin fyysinen materialisoitunut muoto ja henkikeho, aura.
Oli huikeata, mitä minulle näytettiin ja sanottiin sisäisen näön ja kuulon kautta. Se auttoi ymmärtämään kertomuksia kuolemanlähikokemuksista. Useinkin niihin liittyy valoa, kauniita värejä, maisemat ja kaikki loistaa. Sehän on selvää. Henkenä näemme henkikehot, aurat, eikä vain materialisoitunutta raskasta energiaa. Täällä näemme kuin kuvastimesta, siellä kasvoista kasvoihin sanotaan Raamatussa. Viittaus voi olla juuri tuosta näkemisestä? Monet näkijät matkaavat verhon molemmilla puolin ja unessa me kaikki voimme tehdä samaa.
Onko henkimaailma sitten lähellämme vai jossain kaukana? Sekä että, lähellä ja kaukana, tai paremminkin eri tasoilla. Olen aiemmin kertonut tasoista, ne ovat sekä meidän henkisen kehityksemme tasoja että tasoja henkimaailmassa. Olemme uponneet niin syvälle materiaan ja aineeseen, että suurin osa meistä liikkuu 1-3 tasolla henkisesti, joka tarkoittaa samalla ulottuvuuksiamme henkimaailmaan. Kaikilla meillä on enemmän tai vähemmän intuitiota, ennalta aavistuksia, enneunia ym. sen kaltaista ja se on yksinkertaisesti henkityöskentelyä, ei fyysistä. Kehomme, lähinnä aivot ottavat vastaan jopa unitilassa; nuku yön yli niin asia tai ongelma selviää. Näin sanotaan ja se pitää paikkansa. Unitilassa järkemme ei ala analysoida, järkeillä, vastustaa, kaikki on mahdollista. Riippuu meistä kuuntelemmeko sisäistä ääntä, vinkkejä, johdatusta.
Tällä kaikella haluan ilmaista sen, että henkimaailma on tässä ympärillämme ja meissä.
Elämme sähkömagneettisessa verkostossa ja olemme myös itse sitä. Kun korkeampi itse meissä heräilee, herää myös kiinnostuksemme henkiseen, samalla materian arvostus vähenee. Syvälle keholliseen, materiaan uponneina alamme heräillessämme saada sekä fyysisiä että henkisiä oireiluja. Monet kokevat epämääräisiä fyysisiä oireita, joihin ei löydy lääketieteellistä selitystä, eikä hoitoa. Unihäiriöt aamuöisin klo 2-4 ovat tyypillisiä, samoin oudot viiltelyt ja kipuilut päässä ja niihin ei kipulääkkeet auta. Monelle tulee myös huoli, olenko sekoamassa? Tuossa oirehdinnassa on yleensä kysymys meissä tapahtuvista muutoksista,
kehoamme muokataan henkemme ja tietoisuudentasomme tarpeisiin. (On tietenkin tarpeellista käydä lääkärillä tarkistuttamassa terveystilanne) Esimerkiksi aivoissa ja DNA:ssa tapahtuu melkoisia muutoksia matkalla korkeampaan tietoisuuden tasoon. Onneksi useimmilla muutos on hidasta, joten kestämme sen. Nousumuutos on koko planeetallamme, Äiti-maa oirehtii myös, sen olemme saaneet huomata kaikki.
Yhdessä äiti-maan kanssa olemme nousemassa korkeammalle tietoisuuden tasolle. Se tarkoittaa myös sitä, että voimme liikkua henkitasoilla, ei pelkästään fyysisellä materiatasolla. Keho on rajallinen, henki on rajaton, näin minulle on vakuutettu.
Vähitellen aloin ymmärtää veljeni "saattohoidon" hänen irtautuessaan kehollisesta ja monet näyt rukouksessa ja kaukoreikissä. Olin toki uskonut niihin, koska sain palautetta asioiden ja tapahtumien paikkansapitävyydestä, mutta järkeni kyseli edelleen. Muistin mitä minulle sanottiin n. 15vuotta sitten purnatessani yläkerralle kaukolähetyksessä kiireitteni keskellä, ettekö voi toimia suoraan, miksi minua tarvitaan välittäjäksi; lapseni, olet päässyt Jumalan televerkostoon.
Nyt vasta ymmärrän täysin, mistä on kysymys. On mahdollista liikkua todellakin siinä sähkömagneettisessa verkostossa. Fyysisesti olen siinä missä olen, mutta henkeni matkaa toisaalla, missä ei ole etäisyyksiä, rajoja, on vain eri tasoja, rakkautta.
Siirtyessämme fyysisestä henkimaailmaan, voimme kohdata sekä eläviä että edesmenneitä läheisiämme henkimaailman alimmilla tasoilla, yleensä 1-3 tasoa. Näin tapahtui minulle veljeni siirtyessä täältä fyysisestä hengen tilaan. Monet kuolemanrajakokemuksen kokeneet kertovat tavanneensa matkalla edesmenneitä läheisiään ja myös täällä eläviä. He saivat kehotuksen palata takaisin tai halusivat sitä itse. Kun sitten aikanaan jatkamme matkaa henkimaailmassa, viivymme lyhemmän tai pidemmän aikaa noilla 1-3 tasoilla, siirtyen vähitellen eteenpäin ns. Taivastasoille, Kotiin, valoon. Oppiluokkia vuoroin siellä ja vuoroin täällä.
Kun minulle näitä palapelin palasia aseteltiin paikoilleen, muistin minkä näyn sain nähdä rakkaan ystäväni Pirkon hautajaispäivänä. Olin Teneriffalla suruissani, kun en päässyt hänen hautajaisiinsa. Siksi menin luonnon keskelle viettämään hiljaisuudessa Pirkon hautajaisia samaan kellonaikaan, kun tiesin niitä Suomessa vietettävän. Pian olinkin kirkossa, arkku auki alttarilla ja Pirkko kukkamekossa, ruusuja runsaasti päällänsä. Myöhemmin sain kuulla ystävältäni Jaanalta juuri näin tapahtuneen. Seremonian jälkeen minulle näytettiin, kuinka ystäväni kulki Enkeleitten saattelemana kuin rappu rapulta ylöspäin. Aina avattiin kuin hentoinen verho sivuun, tiettyjä symboleja kullakin tasolla. Tasoja oli 7 ja se oli ilmeisesti Kristustaso, koska Hän oli syli auki odottamassa.
Minulle sanottiin: Kristuksen Morsian. Tuon kaiken olen piirtänyt ja kirjoittanut ylös, vaikka silloin pidin sitä mielikuvitukseni tuotteena. Enää en pidä. Nyt tiedän, siirtyminen Taivasmatkalla sille tasolle kuin kullakin meillä on mahdollisuus, voi olla nopeaa ja varmaan myös hidasta. Välillä tullaan taas tänne oppimaan ja viimein voidaan jäädä Jumalyhteyteen halutessamme. Tätä ja paljon muuta Jeesus-Kristus tuli opettamaan,
näyttämään omalla elämällään ja ristin kuolemallaan, mutta me olemme ymmärtäneet siitä vain osatotuuden. Siitä, miten Pääsiäinen on minulle avautunut, kerron seuraavassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti