MUUTOSVAIHE EI MENE KIVUTTA

Tässä muutosten myllerryksessä on kyseinen aihe muhinut mielessäni jo useamman kuukauden,nyt luettuani kirjan CHRISTINA sain vauhtia toteutukseen.Moni on kertonut ihmeellisistä fyysisistäkin tuntemuksista,joille ei löydy lääketieteellistä diaknoosia lääkäriltäkään,jos sinne sattuu pääsemään.  Monet näkevät myös puhdistautumiseen viittaavia unia,tai outoja tapahtumia lähiympäristössä.Yksi sellainen on valojen syttyminen ja sammuminen,kuin itsestään.Joillakin heistä on ollut läheisen menetys hiljattain,ei kaikilla.Olen rauhoittelevasti vastannut tähän tyyliin;Meillä iäkkäimmillä on menossa energian, värähtelyn ja tietoisuudentason muutos,muutos jaka lapsilla on jo tänne tullessaan.Me asumme kuin talossa,jossa on täysremontti menossa.(talo on fyysinen kehomme,jossa henki-sielu asuu)Tuossa mainitussa kirjassa valottuu tämä ajatus syvällisesti ja ihmeekseni huomasin,että kirjassani Ihmeitä tapahtuu luonnollisesti 2014,olen pienesti käsitellyt samoja teemoja.

Meillä iäkkäämmillä on omat kipumme,lapsilla ja nuorilla taas omansa.Päivittäin saamme kuulla ja lukea ruotuun sopeutumattomista lapsista,mielenterveysongelmaisista nuorista.Suurimmaksi osaksi on vain pillereitä tarjolla,olisikohan syytä pureutua juurisyihin! Olemmehan kaikki nähneet miten pieni lapsi oppii leikkiessään koko ajan uusia taitoja,on luova,iloinen ja innostunut,mikäli saa elää turvassa rakastavassa ilmapiirissä.Mitä sitten matkalla tapahtuu? Koululaitostamme on kehuttu,eikä täysin suotta, mutta olisiko siinä tietyiltä osin jotain aikans elänyttä,onhan se lähtöisin 1800 luvulta? Yhteiskunta kouluttaa ihmisiä tarpeisiinsa ja ne ovat markkinatalous,materiaalinen maailma ja kovaakin kovempi kilpailu.Ehkäpä nykyiset lapset tiedostavat jo varhain,keitä he ovat,mitä ovat tulleet tekemään,eli mikä on heidän Sielunsuunnitelmansa!!! Mahtaa olla melkoinen shokki huomata että heitä treenataan vain ansaitsemaan ja kuluttamaan rahaa ja palvelemaan tuhoisaa talousjärjestelmää.

Suurin osa ihmiskunnasta ja etenkin päättäjistä,kansojen johtajista eivät ole tietoisia siitä,että me emme ole pelkästään biologinen keho,vaan enemmänkin sielu,henkinen valo-olento,joka asuu fyysisessä ja psyykkisessä kehossa.Osa meistä iäkkäämmistä on sitä oppimassa,usein ongelmien ja kipuilun kautta. Suuri osa lapsista ja nuorista on tullut ja tulee tänne aivan erilaisin eväin.Heidän DNA on erilainen,  puuttuva gromosomipari paljastuu jne,sanalla sanoen heidän tietoisuudentasonsa on paljon avarampi. Voisi ajatella tilannetta kuin suuri alus ahdettaisiin pieneen laatikkoon.Käyttäisi tähän lopuksi termiä jota käytän terveydenhoidon puolella; Parantumisen ja eheytymisen tulee tapahtua enemmän sisältä ulospäin,kuin ulkoa sisälle päin.

JATKOA; SYNTYMIÄ....

Lapsen syntyessä tähän fyysiseen maailmaan,on hänellä ja synnyttäjällä melkoinen urakka ja muutos.Tuo Sirpan maalaus kuvaa sitä hyvin,mikä on lähtökohta.Äiti ja lapsi on kuin yhtä,samassa kohdussa kuvaannollisesti.Monet lukot,esteet ja portit on avattava,irrottauduttava ja suurimpana ahdas synnytyskanava.Näyttää myös olevan melkoinen shokki,mihin olenkaan tullut,miksi minut hylkäsit?Pian lapsi rauhottuu,päästessään äidin rinnoille ja kuullessaan useimmiten sekä äidin,että isän äänen,tuttuja jo kohtuajalta. Tunnistivat myös neuvola-kätilönsä äänen,niin monet vanhemmat sen havainnoi.

Tämän kaiken voimme kääntää ja havainnoida toisin päin,lähtiessämme täältä Kotiin,josta olemme tulleet. Meillä on unohduksen verho,varmaan ihan tarkoituksellisesti,joten emme muista kotia mistä olemme tulleet,emmekä menneitä elämiä nykyisellä tietoisuuden tasolla (D kolmesta puhutaan) Suuri osa meistä  tiedostaa vain tämän materiaan rajoittuvan fyysisen elemassaolon ja elämän,ei ihme että siitä pidetään kynsin hampain kiinni.Näin tapahtuu yksilötasolla,lähtijä,omaiset,lääkärit,koko kulttuurimme ainakin länsimainen. Sitten on vielä tiukkapipoisilla uskonnollisilla ryhmillä helvetin pelko.Olen miettinyt usein, olisiko vanhuus arvostetumpaa ja kuolema  a r v o k a s  vapautuminen fyysisestä,henki-sielun jatkaessa? Tiedän,että joissain kulttuureissa se on kiitollisuuden-ja ilonjuhla,kaipauksesta huolimatta.

Kun olen saanut jopa kohdata muutamia täältä lähteneitä ja kertoa heidän viestinsä surevalle äidille tai puolisolle,joko unessa tai hoitaessani surevaa läheistä. Viestien sanoma on hyvin samankaltainen;Kerro hänelle,että minulla on kaikki hyvin,olen usein hänen luonaan,mutta en pääse lähelleen,enkä saa yhteyttä,koska hänen surunsa estää sen. Olen myös saanut olla saattelemassa jonkun tänne juuttunen valoon ihan päivätietoisuudessani

Nyt kun sain olla miehelleni Martille ikäänkuin saattohoitajana,tilanteessa jossa hänen henki-sielunsa irtautui fyysisestä,tunnen vahvasti kehoitusta jakaa tietoa.Olen jotain kertonutkin tässä blokissani,mutta se tilanne jossa hänen sielunsa irtautui ikäänkuin solu solulta,vaatii lisä tarkastelua,mitä siinä tapahtui ja miten se on minulle avautunut pala,palalta.

Ensinäkin on suurta Armoa,että lähtijälle annetaan selkeä päivä tai hetki,että hän ja läheiset saavat kohdata,niin meillekin Martin kanssa tapahtui. Tuon päivän iltana tapahtui merkillinen,kuin kohtaus hiljentyessäni. Minun kehoni tärisi kuin horkassa,ikäänkuin olisi solu,solulta kiskottu jotain irti,mieleni ollessa tyyni.Ajattelin,nyt Martti lähti ja oletin hoitajan pian soittavan.Ei soittanut,mutta 2 seuraavaa päivää Martti oli poissa,tajuton.Kolmen päivän päästä tuli tuo soitto ja kun menin hänen luokseen,oli siellä niin ihmeellinen,sanoin kuvaamaton Rauha,Rauha jonka toin kotiinikin,nukkuen 2t 30min istuallaan,hänen kuvansa ja kynttilä pöydällä.

Olen saanut tietää ja ymmärtää,että henki-sielu on meidän jokaiseen soluumme kiinnittyneenä,tehden kehomme eläväksi.Muutoin elävä elämä ei olisi täällä mahdollista,sama pätee kaikkialla luonnossa, omalla tavallaan. Juurikin tuosta irtautumisesta oli kysymys josta kerroin kohtauksena,sain olla mukana konkreettisesti,vaikka en hänen vieressään fyysisesti.Uskon hänen tunteneen sen,joten en ole suurut hetkeäkään,etten ollut kädestä pitämässä,olin vielä enemmän,"synnytystä"hoitamassa kotona istuen kiikkustuolissa.Näin Sielu voi irtautua jo aijemmin,pysyen läheisyydessä kunnes tulee se viimeinen henkäys,jolloin "napanuora"katkeaa.Näin minulle on vahvistunut näkemys/kokemus;Syntymä tänne ja Syntymä takaisin Kotiin. Täällä olemme vain käymässä,matka on arvokas,arvostakaamme omaa ja toinen toistemme Elämää.

SYNTYMIÄ RAJAN MOLEMMIN PUOLIN

 Haluan laittaa tähän alkuun ystäväni Sirpa Ylhäisen maalauksen,jonka sain kauan sitten lahjaksi,eli laitettiin hyvä kiertämään.Olen antanut sille nimeksi "Syntymä"ja nyt teos saa johdatella meitä tähän postaukseen.

Syntymä on yhtäaikaa sekä luonnollinen,että suuri mysteeri,tai kuten eräs Synnytys-sairaalan Ylilääkäri totesi,Jumalainen näytelmä.Kun olen saanut olla mukana suuren mysteerin/näytelmän molemmissa päissä, haluan kertoa teille lukijani seuraavassa kokemuksia ja näkemyksiäni.Tämä ei ole tehtävä helpoimmasta päästä,mutta tunnen vahvan kehotuksen siihen.

Jo urani alkuaikoina,hoitaessani kotisynnytyksiä,aloin uumoilla,että lapsen syntyessä on jotain niin pyhää.Tunsin että koko huone täyttyi valolla,rakkaudella,rauhalla. Myöhemmin olen ymmärtänyt,että synnytyksissä oli mukana henkiauttajat ja lapsen mukana saattajat.Nuo saattajat koostuvat lapsen Sieluryhmästä ja äidin apuna on henkioppaita ja Enkeleitä.Mehän emme ole koskaan yksin kulkiessamme täällä fyysisessä elämässämme ja meitä Rakastetaan paljon,uskoimmepa tai emme henkimaailmaan ja Jumalaan. Eroja lienee vain siinä,missä kehitysvaiheessa meistä kukin on,mutta Jumalallinen huolenpito,Rakkaus,Anteeksianto,on taattu. Taivastenvaltakunta on teissä,totesi Mestarimme. Ehkäpä Jeesuksen parantaessa sokeita ja kuuroja,olikin vertauskuvallisesti kysymys myös henkisen näkemisen ja kuulemisen parantamisesta? Jolla on silmät ja korvat,hän nähköön ja kuulkoon, oli myös Hänen lausahduksensa.Varmaan monet teisä ovat tietoisia,että Suojelusenkeli jää pysyvästi luoksemme ja kulkee apunamme yleensä monen elämän ajan.

Ajatellessani nykyisin noita kotisynnytksiä (52 yht),koen nöyränä olleeni yksi monesta"hoitajasta",en  voi muuten selittää niistä vaaratilanteista selviämistä,kun esim, verenvuoto jo 1000ml,eli 1 litra,loppui heti kun aloin rukoilla apua.Korvesta hevoskyydillä maantien varteen,josta taksilla 60 km Kuopioon, jossa ei ollut edes nykyistä keskus-sairaalaa,matkalle äiti olis menehtynyt.

Seuraavassa jaksossa kerron kokemuksia ja näkemyksiä syntymästä täältä takaisin kotiin. 

MEITÄ HERÄTELLÄÄN

Olen jo pitemmän aikaa pyydellyt,että heräisimme tietoisuuteen siitä,keitä me todellisuudessa olemme,miksi olemme täällä ja mikä on tehtävämme täällä.Sanalla sanoen,tietoisuuden tasomme nousu, on ydinasia!!! Tuskimpa kenenkään tehtävänä on tappaminen? Tietoisuuden tason noustessa,loppuu viha,pelko,alistaminen,vallan tavoittelu.On vain veljiä ja sisaria,kaikki on yhtä,yhtä Jumalaisessa Valossa ja Rakkaudessa !!! Maailman myllertäessä meitä herätellään kuin tuhlaajapoikaa;Isäni kodissa on ruokaa,täällä minä näen nälkää ja syön sikojen ruokaa.(en muista sanatarkasti) Jeesus Kristus sanoi; Taivasten valtakunta on teissä. Tällaisia ajatuksia on päässä ja sydämessä vilahdellut tänä aamuna ja viimeaikoina. Sittenpä kuin ihme ohjauksessa,avasin YouTuben puhelimestani ja sieltä ponnahti Emmanuelin kirja 2. Muistin joskus kauan sitten lukeneeni sen,mutta ehkä meni yli hilseen silloin,mutta nyt se oli kuin vastaus ja vahvistus pohdintoihini.Kehottaisinkin sinua lukemaan sen,löytyy netistä Gooklettamalla.Käyn tässä läpi niitä kohtia joita olen eniten pohtinut ja osittain tässä blokissanikin kirjoittanut.

Paavalin sanoin;En enää minä,vaan Kristus minussa. Suuri osa meistä Kristityistä odottaa Jeesuksen Kristuksen uutta tulemista,(tai jotain muuta pelastajaa,uskontokunnasta riippuen) mutta tuo pelastaja on Kristustietoisuuden herääminen. Tietoisuus myös siitä,että me ihmiset tulemme tänne Jumalallinen siru, kipinä mukanamme,tuo Henki täyttää jokaisen solumme,uskoimmepa mihinkään suurempaan,tai emme. Kun tuo tietoisuus meissä herää,herää kipinä elämään,eli alamme nähdä heikoimmassakin matkalaisessa tuon kipinän,vaikkapa syvälle kätkettynä.Jumala,Pyhä Henki,Rakastaa meitä kaikkia,ehkäpä heikompia vieläkin enemmän.Me kuljemme täällä maallisessa elämässä yhä uudelleen ja uudelleen kuin koulussa,on ekaluokkalaisia ja pidemmälle ehtineitä,joten emme voi katsoa ketään alaspäin halveksuen.Tekomme voivat olla vääriä,mutta jos pystyisimme näkemään ytimeen,voisi se laukaista Rakkauden kipinän niin itseä kuin muita kohtaan.Jeesus on veljemme,kamppaillen kuten mekin,Kristus on yhtä Isän kanssa,kuten Hän usein sanoi.Mikä oli Jeesukselle mahdollista,se on mahdollista myös meille.Hän toisteli usein,Minä olen,..... Juuri tuo minä olen,on se korkein meissä,Jumalainen mikrosiru,kipinä,jonka tulisi kasvaa ja materian,fyysisen pienetä.Kun ruumis,sielu ja Jumala sulautuvat yhteen,emme tarvitse enää maallisen elämän kamppailua. Olenkin alkanut nähdä,kuin purtemme kulkisi elämänvirrassa,pysäköiden tietyn ajan tälle tai tuolle puolen virtaa,palatakseen viimein Kotiin tuolle puolen,kuten sanonta kuuluu. Hyvää matkaa Rakkaat kanssakulkijat,navikoikaa turvallisin mielin.

Maalaus tekstin alussa on ystävämme Terttu Schoderus-G.Saimme tuon paljon puhuvan maalauksen mieheni Martin muuttaessa Tuonilmaisiin.Terttu on nimennyt maalauksen"Uuteen päivään". Ajoittain alkaa tuntua kuin uusi päivä sarastaisi! Kiitos Terttu,kiitos ystävät,kanssakulkiat ja ennenkaikkea kiitos Valon ja Rakkauden ihmeelliset voimat !!!!

JATKOA EDELLISEEN; HÄMMÄSTYTTÄÄ.....

Olin 15-17.11 Helsingin matkalla,lapsen-lapsia ja ystäviä tapaamassa.Torstaina 17 päivä ajelin Metrolla Kontulasta Rautatieasemalle,lähteäkseni Joensuun junaan klo 13. Nousin kolmet liukuportaat asemahalliin ja sinne päästyäni totesin että kassini olkapäältä on poissa.Reppu selässäni oli tallella ja sen olin valinnut matkatavaroilleni siksi että molemmat kädet jää vapaaksi,koska heiluvissa kulkuvälineissä saan helposti huimausta,kädet ovat vapaana toimimaan.Hetken analysoin tilannetta,mitä kaikkea kassissa olikaan,no oikeastaan kaikki,kukkaro pankki ym,kortteineen,rahat, tbl,kännykkä,jossa myös matkalippuni.Siinäpä olin ilman puhelinta,rahaa,matkalippua!Aloin kysellä turvamiehiä yhdeltä luukulta,pian heitä tuli peräti 3. He eivät voineet soittaa numerotiedusteluun,mutta äskeinen turvamiehet hälyttänyt virkailija hoiti asian kun kerroin sukulaiseni nimen ja työpaikan.Pian sainkin puhua lainapuhelimella kyseisen henkilön kanssa ja hän lupasi olla 30 minutin päästä paikalla.Kyseinen virkailija antoi minulle rahoistaan 15e,neuvoen kahvion johon voisin mennä odottamaan pelastajaa ja ottaa kahvit korvapuustilla,kuulema aseman parhaat ja niin oli. Pelastajani osti uuden matkalipun junaan ja antoi 100e "matkaevääksi". Lahdessa siirryin ravintolavaunuun syömään,tietäen että kotijääkaapissa ei ole kuin valot.Tilasin ruuan reteesti,tarjoten satasta maksuksi,ei käyny,vaihdettuani eräältä matkustajalta pienemmäksi,ei käyny sekään,vain kännykkä,tai korttimaksu kävi.Eräs nuorehko herrasmies jonosta kuultuaan ongelman mitä minulle on tapahtunut,tarjoutui maksamaan,hän ilmoitti kuuluvalla äänellä,hei rouva,minä maksan teidän ruokanne. (ei ollut humalainen,tai epäilyttävän näköinen)

Tämän kaiken haluan kertoa,todetaksemme että ihmisillä löytyy auttamishalua ja sydämet ovat edelleen paikallaan,vaikka maailmalla näyttää olevan toisenlaiset kasvot. Vajaan kahden viikon päästä tuosta tapahtumasta koin jymy-yllätyksen,Postissa tuli paketissa kassini sisältöineen,vain rahaa oli vähemmän kuin kadotessaan, kännykkää ja tablettia oli räplätty siinä määrin,että ovat sekaisin vieläkin.Kaikki kortit ovat tallella ja pankkikortithan lukittiin heti. Paketin oli lähettänyt Pohjolanliikenteen kuljettaja Espoosta, mukana hänen saatekirjeensä ja nimensä siinä.Otin oitis yhteyttä kyseiseen firmaan,pyytäen saada maksaa löytöpalkkion ja postikulut,pohjolan-liikenne ilmoitti palkitsevansa kuljettajan,mutta eivät voi ottaa vastaan tarjoustani.Minulle on täysi mysteerio,miten kassini on joutunut kyseisen liikennelaitoksen bussiin,vain metrolla ja taxilla olin liikkunut kaupungissa.

Tässä stoorissa on montakin opetusta minulle,ehkäpä teille toisillekin? Olen miettinyt,voisiko yksi oivallukseni olla,että ehkäpä pimeitä,nekatiivisiä voimia tarvitaankin,että positiiviset valon voimat pääsevät esille? Saattaa olla että tässä mielettömässä maailman myllerryksessä suuressa mittakaavassa olisi kysymys samasta,tai samansuuntaisesta ilmiöstä?

HÄMMÄSTYTTÄÄ KUMMASTUTTAA PIENTÄ KULKIJAA

 Näin voisi kuvailla viimeaikaisten tapahtumien valossa.Kanssani moni kaipaa positiivisia uutisia tämän kovan ja sotaisen maailmamme keskellä.Ehkäpä koko totuus ei olekkaan se miltä näyttää,vaan osin myös se mistä halutaan uutisoida,olenkin saanut opetuksen oikein kantapään kautta.Edelleen löytyy auttamishalua ja ihmisillä on sydän paikallaan.

Ennen parin viikon takaisen tapahtumasarjan kertomista,haluan kertoa näkyni muutaman vuoden takaa. Olin huolissani planettamme ja ihmiskunnan tilasta,hiljentyen/rukoillen pyytelin apua meille kaikille, etenkin planetallemme.Yllättäen katselinkin tätä kaikkea avaruudesta käsin.Koko maapallo oli lähes pimeä,läntisellä puoliskolla siellä täällä joku pikku tuikku,olin huolissani etenkin itäisen puolen pimeästä! Sitten huomasin että siellä on sittenkin jokusia hämäriä valoja,ikäänkuin tumman peiton alla.Heti kun tuon totesin,alkoi sieltä pilkahdella valoja enemmän,joten tuli tunne,niitähän on siellä runsaasti,kuin suojassa. Minut valtasi kiitollinen mieli,kun tummaa peittoa ikäänkuin poistettiin ja valoja syttyi enemmän ja aijemmatkin kirkastuivat.

Kerron seuraavassa postauksessa opettavaisen tapahtumasarjan alkaen 17.11-24,palatessani Helsingistä kotiin Joensuuhun,uskomatonta,suorastaan mystistäkin,miten hyvät ja pahat voimat olivat toiminnassa. Olen myös ajatellut,kenties pahoja voimia käytettiin,että hyvyys pääsee esiin?

Tämän kuvan olen ottanut Johanna Oraksen taidenäyttelystä Retretissä viime kesän Ooppera matkalla. Minulle tuo maalaus kertoo elämästä,myös ihmiselämästä,keskellä alkupiste,alkulähde ja siitä elämänkaari-loppuun-uuteen alkuun!?

SAATTOHOITOJA TÄÄLTÄ LÄHTEVILLE JA TÄNNE JUUTTUNEELLE

 Olen hiljattain kertonut Mieheni Martin saattelusta,otsikolla,"Matka jatkuu"osa 1 ja 2,julkaistu 21.5 ja aijemmin huhtikuussa 2014 veljeni saattelusta,otsikolla;"Kohtaaminen henkitasolla",joten voitte lukea halutessanne sieltä. Nyt haluan kertoa tapahtumasarjasta kodissamme Vänkälässä muistaaksen v,2007. Olimme ostaneet vanhan talon Pielisjoen rannalta,kauniin ympäristön ja puutarhan keskeltä.Paikka oli kuin paratiisi,mutta siellä liikkui joku levottomasti.Kuulimme etenkin öisin kuin kävelyä raskain saappain pirtin puolella.Emme kumpikaan pelänneet,totesimme aaveet eivät pure. Kesällä alkoi tulla merkkiääniä runsaammin.Eräänä iltana menin aittaan nukkumaan yksin,koska siellä oli niin rauhaisat syvät unet ja olin lapsesta saakka suorastaan rakastanut aitassa nukkumista,kun taas miehelleni se oli uutta ja outoa.Aina kun avasin aitan oven,sieltä lehahti hyvät energiat,kuin Enkelilauma olisi vastassa.Tuona kyseisenä iltana oli päinvastoin,koin kuin kylmän viiman tervehdyksenä! Hämmästelin kylmyyden tuntua,kun ilta oli aivan lämpöinen,kävin kuitenkin nukkumaan pelottomasti,mutta pian alkoi tapahtua.Vuoteeni kohdalta hirsistä ulkoseinää alettiin raapia,joten kävin varmistamassa ettei puunoksa aiheuta ääntä,ei lähelläkään.Lienee kopsuttelija henki täällä,joten aloitin hänelle avunpyynnöt ja jatkossa käskin Kristuksen nimeen poistumaan,niin kuin minulle oli opetettu.Rukous auttoi ainakin minua ja nukuin hyvin aamuun saakka.

Noihin aikoihin harrasti säännöllisesti aamuisin hiljentymistä/meditaatiota,niin nytkin.Melkein heti siihen keskelle kamaria tupsahti vähän reppanan näköinen mies täysissä pukeissa. Jalassa kumiteräsaappaat ja pussihousut,sarkapusakka päällä ja lippalakin reuhka päässä,katsoen minua apua pyytävän,anovan näköisenä.Silloin tajusin,hän on kopsuttelullaan ja illalla tapahtuneella raapimisellaan koettanut pyytää apua.Minulla tuli suorastaan huono omatunto,syyllisyys,etten ole ymmärtänyt,vaan jopa pois ajanut.  Aloin pyydellä apua,Jumalallisia voimia ja ohjeita,miten voisin auttaa.Niitähän tuli ja toimin kuin ropotti,ojensin hänelle oikean käteni,pyytäen vierelleni.Siinä istuimme vieretysten hetken ja jotenkin tiesin hänen olevan sen talon vanhaisäntä,jok oli myös rakentanut sen Rintamamies talon.Pian läksimme kuin tunnelia pitkin yläviistoon oikealle,ilman pienintäkään pelkoa.Jotenkin vain tiesin että se hieman hämärä tunneli päättyy ja hän jatkaa valoa päin ja minä palaan takaisin.Näin tapahtui,mutta hieman ihmettelin että valo ei ollut kirkas,vain vähän valoisampi kuin siinä tunnelissa.Hassua oli että minä tulin selkä edeltä nopeutetulla vauhdilla ja koin kuin jysähtäväni sohvalle josta varmaan fyysisesti en ollut lähtenytkään,se oli henkimatka johon olin lupautunut,jopa pyytänyt saada auttaa.

Siihen loppuivat kopsuttelut,emme kumpainenkaan enää niitä kuulleet.Kerra muutaman vuorokauden jälkeen koin häivähdyksen siitä että hän kävi kiittämässä.Mainittakoon etten koskaan ennen ollut nähnyt tuota olentoa,vain kuullut liikehdinnän. Tuo näkemäni hahmo on niin vahvasti piirtynyt sieluni silmiin, että pelkkä ajatus ja hänen kuvansa on tarkalleen samanlaisena kentässäni.