JATKOA EDELLISEEN; HÄMMÄSTYTTÄÄ.....

Olin 15-17.11 Helsingin matkalla,lapsen-lapsia ja ystäviä tapaamassa.Torstaina 17 päivä ajelin Metrolla Kontulasta Rautatieasemalle,lähteäkseni Joensuun junaan klo 13. Nousin kolmet liukuportaat asemahalliin ja sinne päästyäni totesin että kassini olkapäältä on poissa.Reppu selässäni oli tallella ja sen olin valinnut matkatavaroilleni siksi että molemmat kädet jää vapaaksi,koska heiluvissa kulkuvälineissä saan helposti huimausta,kädet ovat vapaana toimimaan.Hetken analysoin tilannetta,mitä kaikkea kassissa olikaan,no oikeastaan kaikki,kukkaro pankki ym,kortteineen,rahat, tbl,kännykkä,jossa myös matkalippuni.Siinäpä olin ilman puhelinta,rahaa,matkalippua!Aloin kysellä turvamiehiä yhdeltä luukulta,pian heitä tuli peräti 3. He eivät voineet soittaa numerotiedusteluun,mutta äskeinen turvamiehet hälyttänyt virkailija hoiti asian kun kerroin sukulaiseni nimen ja työpaikan.Pian sainkin puhua lainapuhelimella kyseisen henkilön kanssa ja hän lupasi olla 30 minutin päästä paikalla.Kyseinen virkailija antoi minulle rahoistaan 15e,neuvoen kahvion johon voisin mennä odottamaan pelastajaa ja ottaa kahvit korvapuustilla,kuulema aseman parhaat ja niin oli. Pelastajani osti uuden matkalipun junaan ja antoi 100e "matkaevääksi". Lahdessa siirryin ravintolavaunuun syömään,tietäen että kotijääkaapissa ei ole kuin valot.Tilasin ruuan reteesti,tarjoten satasta maksuksi,ei käyny,vaihdettuani eräältä matkustajalta pienemmäksi,ei käyny sekään,vain kännykkä,tai korttimaksu kävi.Eräs nuorehko herrasmies jonosta kuultuaan ongelman mitä minulle on tapahtunut,tarjoutui maksamaan,hän ilmoitti kuuluvalla äänellä,hei rouva,minä maksan teidän ruokanne. (ei ollut humalainen,tai epäilyttävän näköinen)

Tämän kaiken haluan kertoa,todetaksemme että ihmisillä löytyy auttamishalua ja sydämet ovat edelleen paikallaan,vaikka maailmalla näyttää olevan toisenlaiset kasvot. Vajaan kahden viikon päästä tuosta tapahtumasta koin jymy-yllätyksen,Postissa tuli paketissa kassini sisältöineen,vain rahaa oli vähemmän kuin kadotessaan, kännykkää ja tablettia oli räplätty siinä määrin,että ovat sekaisin vieläkin.Kaikki kortit ovat tallella ja pankkikortithan lukittiin heti. Paketin oli lähettänyt Pohjolanliikenteen kuljettaja Espoosta, mukana hänen saatekirjeensä ja nimensä siinä.Otin oitis yhteyttä kyseiseen firmaan,pyytäen saada maksaa löytöpalkkion ja postikulut,pohjolan-liikenne ilmoitti palkitsevansa kuljettajan,mutta eivät voi ottaa vastaan tarjoustani.Minulle on täysi mysteerio,miten kassini on joutunut kyseisen liikennelaitoksen bussiin,vain metrolla ja taxilla olin liikkunut kaupungissa.

Tässä stoorissa on montakin opetusta minulle,ehkäpä teille toisillekin? Olen miettinyt,voisiko yksi oivallukseni olla,että ehkäpä pimeitä,nekatiivisiä voimia tarvitaankin,että positiiviset valon voimat pääsevät esille? Saattaa olla että tässä mielettömässä maailman myllerryksessä suuressa mittakaavassa olisi kysymys samasta,tai samansuuntaisesta ilmiöstä?

HÄMMÄSTYTTÄÄ KUMMASTUTTAA PIENTÄ KULKIJAA

 Näin voisi kuvailla viimeaikaisten tapahtumien valossa.Kanssani moni kaipaa positiivisia uutisia tämän kovan ja sotaisen maailmamme keskellä.Ehkäpä koko totuus ei olekkaan se miltä näyttää,vaan osin myös se mistä halutaan uutisoida,olenkin saanut opetuksen oikein kantapään kautta.Edelleen löytyy auttamishalua ja ihmisillä on sydän paikallaan.

Ennen parin viikon takaisen tapahtumasarjan kertomista,haluan kertoa näkyni muutaman vuoden takaa. Olin huolissani planettamme ja ihmiskunnan tilasta,hiljentyen/rukoillen pyytelin apua meille kaikille, etenkin planetallemme.Yllättäen katselinkin tätä kaikkea avaruudesta käsin.Koko maapallo oli lähes pimeä,läntisellä puoliskolla siellä täällä joku pikku tuikku,olin huolissani etenkin itäisen puolen pimeästä! Sitten huomasin että siellä on sittenkin jokusia hämäriä valoja,ikäänkuin tumman peiton alla.Heti kun tuon totesin,alkoi sieltä pilkahdella valoja enemmän,joten tuli tunne,niitähän on siellä runsaasti,kuin suojassa. Minut valtasi kiitollinen mieli,kun tummaa peittoa ikäänkuin poistettiin ja valoja syttyi enemmän ja aijemmatkin kirkastuivat.

Kerron seuraavassa postauksessa opettavaisen tapahtumasarjan alkaen 17.11-24,palatessani Helsingistä kotiin Joensuuhun,uskomatonta,suorastaan mystistäkin,miten hyvät ja pahat voimat olivat toiminnassa. Olen myös ajatellut,kenties pahoja voimia käytettiin,että hyvyys pääsee esiin?

Tämän kuvan olen ottanut Johanna Oraksen taidenäyttelystä Retretissä viime kesän Ooppera matkalla. Minulle tuo maalaus kertoo elämästä,myös ihmiselämästä,keskellä alkupiste,alkulähde ja siitä elämänkaari-loppuun-uuteen alkuun!?

SAATTOHOITOJA TÄÄLTÄ LÄHTEVILLE JA TÄNNE JUUTTUNEELLE

 Olen hiljattain kertonut Mieheni Martin saattelusta,otsikolla,"Matka jatkuu"osa 1 ja 2,julkaistu 21.5 ja aijemmin huhtikuussa 2014 veljeni saattelusta,otsikolla;"Kohtaaminen henkitasolla",joten voitte lukea halutessanne sieltä. Nyt haluan kertoa tapahtumasarjasta kodissamme Vänkälässä muistaaksen v,2007. Olimme ostaneet vanhan talon Pielisjoen rannalta,kauniin ympäristön ja puutarhan keskeltä.Paikka oli kuin paratiisi,mutta siellä liikkui joku levottomasti.Kuulimme etenkin öisin kuin kävelyä raskain saappain pirtin puolella.Emme kumpikaan pelänneet,totesimme aaveet eivät pure. Kesällä alkoi tulla merkkiääniä runsaammin.Eräänä iltana menin aittaan nukkumaan yksin,koska siellä oli niin rauhaisat syvät unet ja olin lapsesta saakka suorastaan rakastanut aitassa nukkumista,kun taas miehelleni se oli uutta ja outoa.Aina kun avasin aitan oven,sieltä lehahti hyvät energiat,kuin Enkelilauma olisi vastassa.Tuona kyseisenä iltana oli päinvastoin,koin kuin kylmän viiman tervehdyksenä! Hämmästelin kylmyyden tuntua,kun ilta oli aivan lämpöinen,kävin kuitenkin nukkumaan pelottomasti,mutta pian alkoi tapahtua.Vuoteeni kohdalta hirsistä ulkoseinää alettiin raapia,joten kävin varmistamassa ettei puunoksa aiheuta ääntä,ei lähelläkään.Lienee kopsuttelija henki täällä,joten aloitin hänelle avunpyynnöt ja jatkossa käskin Kristuksen nimeen poistumaan,niin kuin minulle oli opetettu.Rukous auttoi ainakin minua ja nukuin hyvin aamuun saakka.

Noihin aikoihin harrasti säännöllisesti aamuisin hiljentymistä/meditaatiota,niin nytkin.Melkein heti siihen keskelle kamaria tupsahti vähän reppanan näköinen mies täysissä pukeissa. Jalassa kumiteräsaappaat ja pussihousut,sarkapusakka päällä ja lippalakin reuhka päässä,katsoen minua apua pyytävän,anovan näköisenä.Silloin tajusin,hän on kopsuttelullaan ja illalla tapahtuneella raapimisellaan koettanut pyytää apua.Minulla tuli suorastaan huono omatunto,syyllisyys,etten ole ymmärtänyt,vaan jopa pois ajanut.  Aloin pyydellä apua,Jumalallisia voimia ja ohjeita,miten voisin auttaa.Niitähän tuli ja toimin kuin ropotti,ojensin hänelle oikean käteni,pyytäen vierelleni.Siinä istuimme vieretysten hetken ja jotenkin tiesin hänen olevan sen talon vanhaisäntä,jok oli myös rakentanut sen Rintamamies talon.Pian läksimme kuin tunnelia pitkin yläviistoon oikealle,ilman pienintäkään pelkoa.Jotenkin vain tiesin että se hieman hämärä tunneli päättyy ja hän jatkaa valoa päin ja minä palaan takaisin.Näin tapahtui,mutta hieman ihmettelin että valo ei ollut kirkas,vain vähän valoisampi kuin siinä tunnelissa.Hassua oli että minä tulin selkä edeltä nopeutetulla vauhdilla ja koin kuin jysähtäväni sohvalle josta varmaan fyysisesti en ollut lähtenytkään,se oli henkimatka johon olin lupautunut,jopa pyytänyt saada auttaa.

Siihen loppuivat kopsuttelut,emme kumpainenkaan enää niitä kuulleet.Kerra muutaman vuorokauden jälkeen koin häivähdyksen siitä että hän kävi kiittämässä.Mainittakoon etten koskaan ennen ollut nähnyt tuota olentoa,vain kuullut liikehdinnän. Tuo näkemäni hahmo on niin vahvasti piirtynyt sieluni silmiin, että pelkkä ajatus ja hänen kuvansa on tarkalleen samanlaisena kentässäni.

KÄTILÖYTTÄ ELÄMÄN MOLEMMISSA PÄISSÄ

 Olen aijemmin kirjoittanut;"Tarvitaankohan Kätilöitä tuon ilmaisissa"? Tuon totesin puoli huumorilla,nyt olen saanut ymmärtää ja kokea sen todeksi.Siitä haluan kertoa seuraavassa postauksessa.

Anteeksi,olette ehkä kokeneet itsenne petetyksi kun lupaamaani tekstiä ei kuulu.Oli tarkoitus kirjoitella Helsingin matkalla 15-17 päivä,lähinnä junamatkalla,mutta kassini tietokoneineen joutui vääriin käsiin,joten nyt täällä kotona Joensuussa hetken toivuttuani,voin paneutua aiheeseen.

Hoitaessani nuorena Kätilönä Pohjois-Savossa ja vielä täällä Kontiolahdellakin yhteensä 52 synnytystä kotona,tiedän mistä puhun.Kirjassani"Kätilön käsissä",tuntevat kädet,kuunteleva sydän,olen jotain näistä kuvannut,mutta silloin nuorena kätilönä en täysin ymmärtänyt sitä valoa ja ihmetystä joka kurjimpaankin mökkipahaseen syttyi vauvan syntyessä.Kerran -60 luvulla Kätilöpäivillä eräs Ylilääkäri aloitti luentonsa:Olen kateellinen teille kätilöille,kun te saatte olla jatkuvasti todistajina siinä Jumalaisessa näytelmässä.jota synnytys on. Tuo lausahdus sai minut miettimään ja tarkastelemaan syntymän tapahtumasarjaa syvemmin ja laajemmin.Ehkäpä toinen syventävä kokemus oli ollessani tukihenkilönä keskenmenon kohdanneelle äidille,jolla lääketieteellisesti oli lähes mahdoton enää tulla raskaaksi. Pyydellessäni rukouksin/kaukohoidon kautta hänelle apua,sanottiin; tulee pian takaisin ja reilun kuukauden päästä näytettiin,kuinka valo-olennot ryhmänä laittoi yhtä heistä kuin tytärtä ensitanssiaisiin.  Ihmetellessäni tunnelman haikeutta,suruisuutta,sanottiin,täällä kuin läksiäiset,maan päällä pian ilo.Todennäköisesti lähtijä oli juuri tuolle hiljan lapsen menettäneelle äidille,koskapa uhmasi lääketieteellisiä mahdottomuuksia ja n, 8 kk,den kuluttua syntyi sairaalassa terve poika.

Paljon myöhemmin,katsellessani kuin taideteoksia kauempaa,noita syntymän ihmeitä ,on avautunut fyysisyyden lisäksi,henkinen aspekti.Ei synny vain fyysinen olento,vaan myös henki-/sielu olemus.Sitä kuvannee myös Runoilija Leino; pieni lapsi kapaloissaan, kehdossaan, täyttää koko pirtin. Tuota samaa sain kokea aina uudestaan,kun pienessä puutteellisessa töllissä syttyi valo ja ilo yhtälailla kuin ökytalossakin. Pirtti täyttyi ihmeellisellä valoenergialla,josta totesinkin joskus puoliksi leikillä,tuli koko Enkelilauma. Nyt tiedän aavistelleeni oikein,lapsen syntyessä on Valo-olennot saattamassa.Tein eläkkeellä ollessani pyynnöstä, kuin Diplomityöt tukihenkilönä vaikeasta synnytyspelosta kärsivälle äidille ja hoisin Kuopiossa vesisynnytyksen kotona. Pelokas äiti synnytti ilman pienintäkään pelkoa, kuin kuningatar valon ympäröimänä,meitä hänen miehensä kanssa ei juuri tarvittu.Vesi-altaassa taas hyräili ja keinutteli äiti musikin hiljaa soidessa ja lasten 3 ja 5v juoksennellessa ympärillä,välillä käyden suukottamassa ja silittämässä äitiä.Pari ähkäisyä kontallaan altaan reunaan tukien,pulskahti pikku Luukas käsiini. Kamarin täytti ihmeellinen rauha ja valo,lisäksi välähteli videointi valo syntymän hetkellä. Näistä kokemuksista olen tullut vakuuttuneeksi,että fyysisen kehomme lisäksi tuomme tänne Valokehon ja vastasyntynyt on enemmän valoa/henkeä,kuin fyysistä ja sillä hän aistii ympäristöään herkästi. Kehittynein aisti fyysisistä on taas iho. Vesisynnytyksestä olen kirjoittanut koosteen; Näin syntyi Luukas,veden lapsi. ( ei ole painotuotteena toistaiseksi)

Kätilöydestä täältä tuonilmaisiin kerron toisessa osiossa,lähinnä mieheni martin ja veljeni Einon saattelusta,sekä muutaman tänne juuttunen saatosta.Mieheni henkikehon irtautuessa fuusisestä sain olla hiljentyen ja rukoillen mukana.Tuohonkin vaiheeseen laskeutui lähes mystinen Rauha.

 

TULEMME TÄNNE JUMALALLINEN SIRU MUKANAMME,PALATAKSEMME JOSKUS TAKAISIN

Otsikon kaltainen näkemys on minulle varmentunut,tehtyäni jo useamman "saattohoidon" henkisellä tasolla.Olen niistä kertonut viimeksi 20 ja 21.5-24 otsikolla;Antoisa opettavainen loppumatka osa 1 ja 2,saatellessani mieheni ja 12.4-14 "Matkaa verhon molemmin puolin",veljeni saattelusta,sekä lapsuuteni kokemuksista. Nyt haluan selventää asiaa enemmän yleisellä tasolla.Nämä ovat avautuneet minulle tällaisinä,jos oma näkemyksesi on erilainen,on se yhtä arvokas ja oikea juuri tässä kohtaa henkistä tai hengellistä kehitystäsi.

Me tulemme tänne fyysiseen maailmaan,fyysiseen kehoon Jumalallisesta Alkulähteestä,pieni siru/pala tuota Jumalallista mukanamme,asettuen fyysiseen kehoomme.Tuo saamamme keho on kutoiltu juuri meitä varten tähän maalliseen matkaamme.Tuossa kehossa on suvun perimä ja paljon muuta,kuten henki-sielu,joka voi vauvaiässä kulkea kahden maailman välillä,kuten aijemmin kerroin.Myöhemminkin me voimme öisin syvän unen aikana piipahdella irti kehosta.Yksi todiste siitä on enneunet,tapahtuu joko symbolisesti tai sanatarkasti unemme viestin mukaan. Fyysisen kehon lisäksi ympärillämme on useampi ns,henkokeho eli taso. Niiden avulla tai kautta toimii telepatia ja intuitio.Ne ovat oikeastaan energiatasoja ja herkillä ihmisillä toimivampia.Tuli mieleeni Diana Cooperin toteamus: Vilpitön anteeksianto ja pyyteetön rakkaus ovat Jumalallisia enegioita,jotka sallivat,että ihmeitä tapahtuu.Ihmeet ovat merkkejä siitä,että kuljet todellista tietäsi.(olen tuon katkelman tallentanut niihin aikoihin kun aloin kirjoittaa blokia/kirjaa ihmeistä.) Kaikki materia täällä on tiivistynyttä energiaa ja kaikessa luodussa täällä on myös Jumalallinen olemuspuoli,ei vain ihmisillä.

Kun sitten on aika on lähteä täältä,jätämme fyysisen kulkuvälineemme tänne ja henki-sielu,tuo Jumalainen kipinä palaa takaisin kotiin josta olemme lähteneet.Olen saanut olla mukana muutamassa saatossa ja voin vakuuttaa,että ne parhaimmillaan voivat olla tosi kauniita ilman pelkoa,tuskaa,vain haikeus ja kaipuu.  Mieheni kohdalla olen saanut kokea hänen läsnäoloaan ja tukeaan.Kerran Kätilöiden opintopäivillä eräs synnytyssairaalan Ylilääkäri aloitti luentonsa; Olen oikeastaan kateellinen teille Kätilöille,kun te saatte toistuvasti olla todistamassa sitä Jumalaista näytelmää,joka synnytys on! Nyt voisin todeta että se Jumalainen näytelmä voi toteutua myös lähtiessämme täältä takaisin kotiin

SYNNYTÄÄN TÄNNE JA SYNNYTÄÄN TÄÄLTÄ TAKAISIN KOTIIN

Olen tammikuussa-23 kirjoittanut tähän blokiini otsikolla"tarvitaankohan kätilöitä tuonpuoleisessa"? En toki tarkoittanut näitä meidän koulutettuja Kätilöitä,vaan vastaanottajia,yleensä joku läheinen,kun mennään tuonilmaisiin.Nyt minulle on vahvistunut näkemys,että lähtiessämme tälle maalliselle matkalle meillä on läheiset,sielunryhmämme jäsenet saattelemassa ja tulemme tänne keralla Enkelilauman. Kun palaamme Kotiin,tuonilmaisiin,meillä on jälleen joku läheinen,esim äiti,isä tai hyvä ystävä jonka tunnistamme,joka tuo yurvallisuuden tunteen. Fyysisesti meitä on vastaanottamassa hoitohenkilökuntaa auttamassa synnytyksessä ja useimmilla joku läheinen pitämässä kädestä lähtiessämme täältä tuonilmaisiin,tai ainakin joku hoitotiimistä. Hoitaessani Kätilöurani aikana 52 kotisynnytystä,koin monia ihmeitä ja ihmetystä,samoin ollessani tukena keskenmenojen tapahtuessa,näkyni ja näkemykseni on laajentunut. Nyt hiljattain sain olla mieheni saattelijana tuonilmaisiin,koin siinä runsaasti kaunista ja elämää avartavaa,rikastuttavaa,surun ja haikeuden lisäksi.Noista tulemisista,menemisistä ja havainnoista haluan kertoa ja jakaa kanssanne. 

Kerrompa ensiksi havainnoistani kätilönä,vastaanottajana kun laskeudutaan tänne maaelämään.Kunta johon menin juuri valmistuttuani v-56 oli vailla sairaalaa ja keskussairaalaverkosto oli vasta suunnitteilla. Kaikki hoidettiin kotona,jopa keskenmenot. Ihmettelin aina,mikä on se rauha,suorastaan pyhyyden tunne joka laskeutui mökkipahasiin,puutteen keskelle,kun lapsi oli syntynyt. Paljon myöhemmin aloin uumoilla ja vieläkin myöhemmin tiedostaa,lapsi tulee hengen maailmasta keralla valo-olentojen,saattajien.Kerran sitten,ollessani perheen tukena keskenmenon jälkeen,minulle sanottiin,vauva tulee pian takaisin,kävi valmentamassa vanhempia vanhemmuuteen,äiti totesi,voi kun tulisikin. Vastoin todennäköisyys laskelmia (äiti lähes 40v,Endometrioosi hoidossa) hän oli 3 kk,den päästä raskaana,lääkärinkin hämmästellessä.  Jossain vaiheessa minulle näytettiin erikoinen näky,kuin näytelmä. Joukko valo-olentoja,Enkeleitä laittoi yhtä heistä matkaan,kuin tytärtä ensitanssiaisiin.Tunnelma oli surullinen ja haikea,jota ihmettelin.  Aikanaan minun annettiin ymmärtää,siinä sieluryhmä valmisteli yhtä lähtemään maiselle matkalle,ehkäpä juuri tuohon perheeseen joiden vauva lupasi tulla pian takaisin? Näkyni oli noihin aikoihin.On sulla hautajaiset,mulla häät,laulu nousi mieleeni.

En tiedä mihin aikaan laskeutuu henki-sielu lopullisesti vauvaan,mutta sen tiedän että vastasyntynyt kulkee kuin kahden maaimman välillä.Hieman ennen nukahtamistaan hän on jo kuin poissa,silmät katsovat kuin kaukaisuuteen. Herätessään hän on kuin ihmeissään,missä minä olen ja nähtyään tutut kasvot,joita säestää tuttu ääni,hän riemastuu,ai täällä jälleen on sanaton viesti.

( "Synnytyksestä" täältä sinne takaisin,kerron toisessa jaksossa,senkin sain kokea hiljattain)

ISO-ÄIDIN ANNAN VIESTI MEILLE

 V-22 sain ystävältäni Tuulalta kuvan Iso-Äiti Annasta Valamon tuliaisina.Olin kertonut Tuulalle Ikonisesta hahmosta,joka ilmestyi hiljentyessäni ikäänkuin Äiti-Marian paikalle.(kuvassa oikealla) Tiesin heti,että juuri hän on näkyni henki.

Kerron hieman tilanteesta jossa nämä näyn omaiset tapahtumat tulevat.Jo monien vuosien ajan,pyytäessäni apua jollekkin asialle,tapahtumalle,tai henkilölle,olen kuin piirissä nuotiolla tasaisella kentällä,ympärillä korkeat vuoret. Piirin keskellä on nuotiotuli. Olen sen nimittänyt Lasitin aukioksi ja aina kun kokoonnumme sinne,on jotain suurta ja tärkeää meneillään.En tunnista piiristä muita kuin Äiti-Marian,mutta sitten kerran hänen paikallaan olikin Hän,joka osoittautui Iso-Äiti Annaksi,enkä aijemmin ollut kuullut hänestä juuri mitään. Aloin tietenkin kysellä,olisiko sallittua tietää,mikä Hänen asiansa ja viestinsä on. Pian Hän alkoi ikäänkuin puhua minulle.Olen saanut jo aikoja sitten tehtäväkseni jakaa tiedon,mutta ehkäpä sen aika on vasta nyt:

Tehtäväni on naiseuden,äitiyden,feminisyyden nostaminen sille kuuluvaan arvoon sukupolvien ketjussa. Iso-äitien iso-äideiltä meille ja eteenpäin tyttäriemme tyttärille,kuin viestikapulaa.Naisten tulee nousta häpeästä ja syyllisyydestä kautta maailman. Naisten tulee kannustaa toinen toistaan löytämään Pyhä naiseus.Toinen tehtäväni nykyajassa,liittyen oikeastaan edelliseen,on Kristustietoisuuden herättäminen. Kristu-Jumaluus on meissä kaikissa,ei vain tietyllä tavalla uskovissa,kuten Kristityissä. Lukekaapa Raamattunne ja Koraaninne alkuperäisenä uudelleen.

Jäin miettimään Jeesuksen toimintaa ja opetuksia niinä kolmena vuotena jolloin Hänessä toimi Kristus. Hän puolusti naisia,nosti häpeästä,esti kivittämästä ja naiset olivat haudalla toteamassa,hän ei ole täällä,naiset veivät viestikapulaa pelokkaille miehille