JUHANNUSLAPSI KAHDEN MAAILMAN VÄLILLÄ

Olen elänyt tänä Juhannuksena poikkeuksellisen paljon lapsuuden kodissa,siinä harmaassa hirsitalossa ja niissä maisemissa,Siikajärvessä olevassa Likosaaressa.Mieleeni nousi erikoinen kokemus/näky vuosien takaa,sen haluan jakaa kanssanne.

Oli Juhannusaatto,reilu 60min syntymähetkeni jälkeen,aivan tarkkaa klo aikaa ei ole,koska kotisynnytyksistä tuli ilmoittaa syntymäaika 30 min tarkkuudella.Isäni sisko,Alma täti kätilöi minut maailman ja hänestä tuli myöhemmin Kummini.Olen tarkistanut klo ajan rekisteristä ja syntymä pm, alkuperäisistä srk rekisteristä,johon Isälleni oli tullut lipsahdus,hajamielinen kun oli.Siellä lukee 24.6 todellisuudessa olen syntynyt 23.6 ja silloin meillä oli kuopuksen synttärit,joten juhannusaatto oli tavallista juhlavampi perheessämme.

Muutamia vuosia sitten,kun klo oli reilun tunnin yli syntymähetkestä,pysähdyin ikäänkuin kyselemään itseltäni,mitä koin ja tunsin silloin? Hetken päästä koin itseni äidin kainalossa,maidon tuoksuisen rinnan pehmeydessä,siinä oli suloista olla,mutta samalla kaipasin ryhmääni josta olin lähtenyt,ne suloiset pikku-olennot,kuin valopallot sain jälleen tavata.Kun olin siellä,kaipasin äidin lämpöön ja tuoksuun ja ollessa äidin lähellä hellyydessä,kaipasin ryhmääni.Tätä pompottelua kesti jonkin aikaa,kunnes ikäänkuin ryhmäpäätöksenä tuli varmuus,minun kuuluu jäädä ja elää äidin yhteydessä.Jollain tavalla aistin ja koin sen huoneen,puusohvan peittoineen.Hassua oli se,että sohva oli vinottain huoneen perällä vasemmassa nurkkauksessa.

Myöhemmin analysoidessani tuota erittäin konkreettista kokemusta,tulin siihen tulokseen,että olen nukahdellut siinä äidin kainalossa ja kulkenut todellakin kahden maailman välillä,niinhän me teemme öisin. Henki-Sielu ei jaksaisi tätä rankkaa fyysistä matkaa,ellei se pääsisi keveyteen painolastista. Fyysinen kehomme tarvitsee lepoa riittämiin,mutta niin tarvitsee myös henki-keho jaksaakseen pitää meidät elävänä ja toimeliaana.Tämän vahvistuksen sain sisareltani Anjalta,hänen lähdettyään tuonilmaisiin,siitä voin kertoa myöhemmin lisää,mikäli haluatte,vinkatkaa!

Tuo kyseinen huone on näytellyt tärkeää roolia 3 kertaa elämässäni. 1,Syntymäni,2,sisareni Anjan synnytys,jonka hoisimme saman Almatädin kanssa,ollessani Kätilöopistossa viimeisellä jaksolla ja 3,4v vanhana minut katsottiin kuolleeksi kurkkumätään.Heräsin ja raotin silmiäni,näin koko perheen itkevän ympärilläni,lienen käynyt rajalla,mutta kuului palata. Eipä ihme että tuo huone on kuin näyttämö elämässäni.Sen lisäksi voin kertoa että Äitini oli näkijä,tai ainakin herkkä vaistoinen,hän kertoi myös enneuniaan tietyllä varovaisuudella,herännäis-henkinen emäntä kun oli. Kiitos Äiti!!!

Täydennystä kuvien suhteen,yläkuvassa perheemme täyttäessäni 4v kesäkuussa ja syksyllä oli tämä kohtalokas Kurkkumätä,kansan kielellä kuristustauti,joka oli yleensä tappava,koska Antibiotteja ei ollut. Alakuvassa silloinen kotimme,jonka oikean päädyn akkuna on siihen huoneeseen jossa kaikki kertomani tapahtui.Talo purettu ja rakennettu uusi tiilitalo veljeni Einon vaimoineen toimesta.

NIIN KAUNIS ON MAA,KORKEA TAIVAS

 Tänä keväänä on ollut aikaa katsella,kuunnella ympäristöä,hämmästellä sen kauneutta,monimuotoisuutta. Kevät on ollut hitaudessaan,verkkaisuudessaan antoisa,on ehtinyt hiljaisemmassa vauhdissä aistimaan kokemaan enemmän.

Olen katsellut luontoa lapsen silmin,ei vain suuret maisemat ja kokonaisuudet,vaan jokainen ötökkäkin tuntuu suurelta ihmeeltä.Kuokkiessani kasvimaata,koetan varoa kastematoja vammautumasta ja kiittelen niitä yhteistyöstä muokkauksessa. Puhelen puille,pensaille kukkasille kiitellen niiden kauneutta ja alan ymmärtää kuinka autio ja tyhjä maailmamme olisi ilman niitä.Olen alkanyt todella tuntea,kuinka fyysinen kehoni on osa luontoa,samoista mineraaleista koostuva.Jollain tavalla kaikella olevaisella luonnossa on myös henki -sielu,niinkuin minullakin.Luonnonhenkiä en ole kohdannut,mutta heidän läsnäoloaan tuntenut,(asuessamme maalla 2004-2013) Olen myös alkanut oivaltamaan luonnon ja eläinkunnan viisautta,edes pienessä määrin.Meillä olisi paljon opittavaa,mutta ylimielisyydessämme me paremminkin tuhotaan,riistetään. 

Olen kuin kahden maailman välimaastossa,sen entisen joka oli lapsuudessani ennen sotaa,sen aikana ja sen jälkeen.Toisaalla nykyisyys ja huikea kehitysmatka menneestä uuteen.Kaikki ei ole tapahtunut parhaaksemme,paljon hyvää on tallautunut jalkoihin,edistyksen huumassa,aina rakennuskulttuurista-lääketieteeseen ja luonnon arvostamiseen,sen yhteydessä elämiseen.

Lapsuudessani ei ollut edes radiota,kännyköistä,dikiyhteyksistä puhumattakaan.Oli perimänä kulkeva viisaus sananparsineen ja sananlaskuineen,monet niistä liittyivät luonnontarkkailuun ja viisauteen, samoin avaruuden ja kuunkierron seurantaan.He tiesivät koska paras aika kylvää vilja peltoon,istuttaa perunat maahan jne,saadakseen parhaan sadon.Heidän herkät kehonsa,jota he osasivat kuunnella,tiesi milloin on raju ilmojen muutos,tai halla uhkaa,jolloin herkät kasvit suojataan.Kaiken tämän ja samalla luontoyhteyden olemme siirtäneet dikitaaliseksi,siksikin otamme luonnosta surutta,valittämättä siitä,että Äiti-Maa voi huonosti.Vihdoin on herätty jossain määrin huomatessamme sahaavamme omaa oksaamme

Otampa tähän yhden esimerkin kansan"loruviisaudesta":Kuu kiurusta kesään,puolikuuta peipposesta, pääskysestä ei päivääkään! Tuota viisautta ja monta muuta seurailimme asuessamme maalla n,10 v, Eräänä keväänä mennessämme pihasaunaan juttelimme huolissaan,eikö pääskyt tulekkaan,kun kesä on jo näin pitkällä.Palatessamme saunasta kohtasimme riemullisen pääskysparven,siivet hipoivat päätämme,viserrys korvia huumaava.Toivotimme tervetulleeksi runsaitten saatesanojen kera,oliha 5 pesää räystäitten alla odottamassa.Syksyllä pääskyset ja joutsenet pyörivät puutarhan ja kattomme päällä moikkaamassa,me menemme nyt,sekin rituaali oli kaksisuuntainen.

Kun seuraavilta Vänkälän omistajilta kysäisin myöhemmin,onko pääskysten pesiä runsaasti,oli vastaus; ei ole,laitoin laudat räystäitten alle,vielä pitää laittaa ulkorakennuksiinkin,etteivät kakkaa.Minuun sattui kovasti,meidän iloiset pääskyset.Olimme aina iloinneet jopa hyttysistä,on pääskyille poikasineen ruokaa.

Näin me voimme pieninä tekoina joko suojella,tai vaikeuttaa luonnon monimuotoisuutta,useinkin me  vähättelemme omaa osuuttamme.Minulla on vahva tunne,ehkäpä intuitiivinen; Jos Äiti-Maa ja kaikki sen elävät olennot,kasvit,eläimet,ihmiset voivat hyvin,myös ilmasto voi hyvin,TASAPAINOSSA.

                     Maalaus Tuula Kauppinen, Uusi aika,esillä Taitokorttelissa Joensuu.

PÄÄSIÄISEN AIKOIHIN V,-25

Oli kuin lähtölaukaus Pääsiäiseen vajaa viikko ennen juhlaa. Aamulla hiljentyessäni katselin kuin filmin pätkää Jeesuksen haudalla.Kuulin sanat;Mitä etsitte,miksi itkette,ei Hän ole enää täällä. Nuo sanat sanottiin niille kahdelle naiselle,jotka olivat tulleet Jeesuksen haudalle,todeten,kivi oli vieritetty pois,hauta oli tyhjä. Tänä Pääsiäisenä se halutaan sanoa meille kaikille,joilla on korvat kuulla,kuolemaa ei ole! Miksi siis antaudumme pelolle,jota osaltaan myös media lietsoo.Aamulla tuli uutisissa,kuinka ihmisten unihäiriöt lisääntyy ja mielenterveys kärsii ensin Pandemian ja nyt sotien/maailmantilanteen vuoksi.Jos meillä tiedotettaisiin,nyt on tällainen tilanna,toimimme näin ja näin,selviämme siitä,ihmiskunta on aina selvinnyt,pahemmastakin,Olisikohan jälkiseuraamuksia vähemmän? Uskon niin!

Jeesuksen haudalta lähti silloinen uutiskanava,ne 2 naista,viemään opetuslapsille viestiä; Hän ei ole kuollut,Hän elää,me näimme Hänet,Hän puhui meille. Myöhemmin he saivat nähdä ylösnousemuksen ihmeen konkreettisesti,Helluntaina(meidän uskomuksen mukaan) Jeesus oli ihminen keten mekin,mutta hänessä eli ja loisti Kristus Jumaluus. Isä ja minä olemme yhtä!

Nyt haluaisin mennä syvemmälle meidän ihmisten matkailusta tänne maa-planetalle ja takaisin kotiin. Meidän planetastamme sanotaan,että tämä on ainoa vapaan valinnan planetta ja jossa on tämän kaltaista fyysistä elämää,siis materian muodossa.Näinhän se tieteenkin valossa tuntuu olevan ja uskon siihen.Vaikeampi on uskoa siihen,että tulijoista tänne on oikein tunkua,vaikka sielut tietävät tämän vaikeaksi paikaksi,ehkäpä seikkailu kutsuu niin kuin vuorikiipeily,vaikka tietäisimme vaarat ja vaikeudet. No se vapaa valinta,ainahan voin valita paremmin! 

Näin Sielumme lähtevät matkalle,jonkin asteinen sielunsuunnitelma mukanaan,missä paikassa ja olosuhteis parhaiten oppisin tämän elämän oppiläksyt? Sielu on itse saanut olla mukana suunnittelussa. Puhutaan nuorista -ja vanhoista sieluista,sen mukaan missä vaiheessa kukin on.Fyysiset perimät tulevat biologisessa perimässä,mutta on myös henkinen evoluutio, jota kannamme esm,DNA,ssa,jopa soluissa. Näin tämä pieni urhea ihmislapsi aloittaa matkansa täällä vapaan valinnan planetalla.Ehkäpä 3 vuotiaana hän kokeilee ensimäisen kerran tuota vapaata tahtoaan,noin harjoittelu mielessä.Myöhemmin,riippuen siitä mihin kulttuuriin ja maailmankolkkaan hän on syntynyt,tulee hän törmäämään sen paikan uskomuksiin hyvästä,pahasta,sankaruudesta jne. Kiltteys lienee kaikkialla hyve,koska heitä on helppo alistaa ja muokata yleiseen mielipiteeseen.Sukupolvelta toiselle siirrämme vanhaa kaavaa kotona, koulussa,yhteiskunnassa,ottamatta huomioon hengenevolutiota,millaisin"maisterin paperein"ainakin osa lapsistamme tänne saapuu? Ehkäpä ns kapinanuorissamme osa törmää juuri tähän ongelmaan ja turhautuu? En toki kannata Anarkiaa,mutta uskon että meillä olisi opittavaa lapsiltamme.Se vaatii,että kuuntelemme heitä,miten he näkevät ja kokevat tämän maailman ja mitä annettavaa heillä olisi,tai mitä muutettavaa he näkevät yhteiskunnassa,koulussa? Raha,vai luonto ja ihminen on ykköstilalla? Tämä antaisi mahdollisuuden käyttää sitä vapaata tahtoa yhteiseksi hyväksi.Samoin suunnitella omaa työtä,tehtävää taipumusten ja sisäisen palon,eikä rahavirtojen mukaan,tai vanhempien ja suvun kunnian vuoksi.

Seurasin jo Kätilöurani aikana kuinka uneliaista untuvikoista vähitellen muutaman vuosikymmenen aikana kehittyi hereisiä,viisaan näköisiä vastasyntyneitä.Nyt kun heitä kohtaan vaikkapa kadulla tai kuppiloissa,loistaa heistä sellainen viisaus,että tuijotamme toisiamme,sanoja ei tarvita. Tähän pohdintaa sysäsi myös kirjat CRISTIINA 1 ja 2,joita olen mainostanut ja huomasin hämmästyksekseni että kirjassani IHMEITÄ TAPAHTUU LUONNOLLISESTI- 2014, otsikolla;Visioita tulevaisuuteen,olen uumoillut samansuuntaisesti. Maailma on muuttumassa ja kuta enemmän yksilöinä elämme viisaudessa,valossa ja RAKKAUDESSA,säteillen sitä ympärillemme,sitä helpommin,pienemmin vaurioin tuo muutos uuteen parempaan tapahtuu.Hyvää matkaa! Rauha sydämissämme,Rauha keskenämme,olkoon mottomme.

MISTÄ SYVÄLLISEMPI TIETO TULEE ?

Kerran aamiaispöydässä mieheni kysyi; Mistä sinulle nuo tiedot tulee? Kerroin useinkiin hänelle unistani ja näyistäni,niistä jotka tuntuivat tärkeiltä heti purkaa.Koetin jotain hänelle selittää,hetken järkeiltyäni, avuton tunsin olevani,ehkäpä siksi,ettei ne ole järjentuotosta. Siitäpä läksin hiljentymään ja lukemaan aamun tekstin Ovi sisimpään kirjasta ja siinä se vastaus oli. 19 elokuuta,ilmeisesti vuosi -20 tai -21. 

Miksi et alkaisi vastaanottaa nyt heti ensisijaista suoraa henkistä inspiraatiota ja ohjausta toissijaisen ohjauksen asemasta? Etkö huomaa,että sinulla on hallussasi kaikki viisaus,kaikki tieto ja ymmärrys?Niitä ei tarvitse etsiä ulkopuolisilta,se tarkoittaa että sinulla on aikaa hiljentymiseen,jolloin voit etsiä tätä kaikkea sisimmästäsi.Ei ole mitään ihanampaa ja arvokkaampaa kuin suora yhteys Minuun,kaiken luomisen lähteeseen

Myöhemmin olen saanut tietää,että nyt alkaa olla ohi"kurujen aikakausi",se toissijainen,jo nyt ja tulevaisuudessa meillä kaikilla on mahdollista ottaa vastaan sitä ensisijaista,suoraa tietoa. Se ei ole ekon pullistelua,vaan nöyrää vastaanottamista.Tietoa siitä että,me olemme henkis-sielullisia olentoja,eikä vain fyysinen,pelkkää materiaa. Me olemme enemmän kuin kehomme,henkiminä asuu meissä ja tuossa minässä on Jumalallinen kipinä.Ymmärtääkseni paremmin,olen nimittänyt tuota kipinää Mikrosiruksi,niin kuin tietokoneessa.Tuo kipinä/siru tekee meistä eläviä,muutoin olisimme kuin tietokone laatikko. Taiteilijat,kuten säveltäjät,taidemaalarit saavat useikin inspiraationsa yön hiljaisina hetkinä,jopa unessa,tai luonnon keskellä(kuten Sibeliuksesta kerrotaan) Ei tarvitse uskoa mihinkään,Jumalaan tai korkeampaan voimaan,näin se vain toimii. Puhunkin mieluummin Alkulähteestä ja korkeammasta tietoisuudentasosta, vaikka Jumala ja Kristustietoisuus ovat minulle tärkeällä paikalla.Ehkäpä tämän voisi ilmaista yhdellä sanalla Rakkaus so Pyyteetön Rakkaus

ELÄMÄ ON IHMEITÄ TULVILLAAN

 Haluan aloittaa tämän postauksen Diana Cooper,in sanoja muistellen,ne menevät jotenkin näin:Siitä tiedät kulkevasi oikeaa,sinulle tarkoitettua tietä,kun ihmeitä alkaa tapahtua. Haluan nyt kertoa yhdestä tällaisesta ihmeestä,joka on kuvana näytetty useamman kerran. Tuota kolmiota täydennettiin teksteineen useamman vuoden ajan.Olen piirtänyt siitä viimeisen teksteineen v.-22,josta otin nyt valokuvan,kuva on hämärä,joten kerron sisällön pääpiirteittäin.

Kolmiomainen,kuin korkea torni,tai Pyramiidi.Tekstit alhaalla vas, sydän yhteys,oikealla Kristus yhteys. Ylhäällä huipulla tähti,Sielu yhteys (yhteys Jumaluuteen,sitä kautta kaikki on yhtä)

Kuten sanottu,tuota kolmiota näytettiin useamman vuoden aikana eri yhteyksissä,sitä täydentäen,viimeksi ilmestyi ikäänkuin tasot ja huipulle tähti. Tekstinä ymmärrykseeni tuli näin. Tähti johdatti tietäjät seimelle ,niin myös meidät sieluyhteyteen,Jumalaan.

Nyt kun tuo kyseinen piirros teksteineen tupsahti jostain kansiosta eteeni,olen miettinyt,ehkäpä minulle annettiin täydennystä useamman vuoden aikana sitä mukaa kuin pystyin ottamaan vastaan.Samoin tuli tarve ja kehoitus jakaa se kanssanne.Saatesanoiksi vielä seuraavaa:Pysykäämme rauhassa ja positiivisina, huolimatta maailman myllerryksistä.Meillä jokaisella on tärkeä tehtävä pysyä valossa,ei valottomuudessa valottomuus on vain rakkauden ja valon puutetta.Pelolla ja vihalla ruokimme valottomuutta,emmehän halua ruokkia sitä lisää?!

Tietoisesti en halua enää käyttää termejä hyvä/paha, valo/pimeä,opin tämän kirjasta,CHRISTINA,kiitos! Tulee olla tarkka sanoistaan ja ajatuksistaan,mehän luomme niillä. Mitä kylvää,sitä niittää.

MUUTOSVAIHE EI MENE KIVUTTA

Tässä muutosten myllerryksessä on kyseinen aihe muhinut mielessäni jo useamman kuukauden,nyt luettuani kirjan CHRISTINA sain vauhtia toteutukseen.Moni on kertonut ihmeellisistä fyysisistäkin tuntemuksista,joille ei löydy lääketieteellistä diaknoosia lääkäriltäkään,jos sinne sattuu pääsemään.  Monet näkevät myös puhdistautumiseen viittaavia unia,tai outoja tapahtumia lähiympäristössä.Yksi sellainen on valojen syttyminen ja sammuminen,kuin itsestään.Joillakin heistä on ollut läheisen menetys hiljattain,ei kaikilla.Olen rauhoittelevasti vastannut tähän tyyliin;Meillä iäkkäimmillä on menossa energian, värähtelyn ja tietoisuudentason muutos,muutos jaka lapsilla on jo tänne tullessaan.Me asumme kuin talossa,jossa on täysremontti menossa.(talo on fyysinen kehomme,jossa henki-sielu asuu)Tuossa mainitussa kirjassa valottuu tämä ajatus syvällisesti ja ihmeekseni huomasin,että kirjassani Ihmeitä tapahtuu luonnollisesti 2014,olen pienesti käsitellyt samoja teemoja.

Meillä iäkkäämmillä on omat kipumme,lapsilla ja nuorilla taas omansa.Päivittäin saamme kuulla ja lukea ruotuun sopeutumattomista lapsista,mielenterveysongelmaisista nuorista.Suurimmaksi osaksi on vain pillereitä tarjolla,olisikohan syytä pureutua juurisyihin! Olemmehan kaikki nähneet miten pieni lapsi oppii leikkiessään koko ajan uusia taitoja,on luova,iloinen ja innostunut,mikäli saa elää turvassa rakastavassa ilmapiirissä.Mitä sitten matkalla tapahtuu? Koululaitostamme on kehuttu,eikä täysin suotta, mutta olisiko siinä tietyiltä osin jotain aikans elänyttä,onhan se lähtöisin 1800 luvulta? Yhteiskunta kouluttaa ihmisiä tarpeisiinsa ja ne ovat markkinatalous,materiaalinen maailma ja kovaakin kovempi kilpailu.Ehkäpä nykyiset lapset tiedostavat jo varhain,keitä he ovat,mitä ovat tulleet tekemään,eli mikä on heidän Sielunsuunnitelmansa!!! Mahtaa olla melkoinen shokki huomata että heitä treenataan vain ansaitsemaan ja kuluttamaan rahaa ja palvelemaan tuhoisaa talousjärjestelmää.

Suurin osa ihmiskunnasta ja etenkin päättäjistä,kansojen johtajista eivät ole tietoisia siitä,että me emme ole pelkästään biologinen keho,vaan enemmänkin sielu,henkinen valo-olento,joka asuu fyysisessä ja psyykkisessä kehossa.Osa meistä iäkkäämmistä on sitä oppimassa,usein ongelmien ja kipuilun kautta. Suuri osa lapsista ja nuorista on tullut ja tulee tänne aivan erilaisin eväin.Heidän DNA on erilainen,  puuttuva gromosomipari paljastuu jne,sanalla sanoen heidän tietoisuudentasonsa on paljon avarampi. Voisi ajatella tilannetta kuin suuri alus ahdettaisiin pieneen laatikkoon.Käyttäisi tähän lopuksi termiä jota käytän terveydenhoidon puolella; Parantumisen ja eheytymisen tulee tapahtua enemmän sisältä ulospäin,kuin ulkoa sisälle päin.

JATKOA; SYNTYMIÄ....

Lapsen syntyessä tähän fyysiseen maailmaan,on hänellä ja synnyttäjällä melkoinen urakka ja muutos.Tuo Sirpan maalaus kuvaa sitä hyvin,mikä on lähtökohta.Äiti ja lapsi on kuin yhtä,samassa kohdussa kuvaannollisesti.Monet lukot,esteet ja portit on avattava,irrottauduttava ja suurimpana ahdas synnytyskanava.Näyttää myös olevan melkoinen shokki,mihin olenkaan tullut,miksi minut hylkäsit?Pian lapsi rauhottuu,päästessään äidin rinnoille ja kuullessaan useimmiten sekä äidin,että isän äänen,tuttuja jo kohtuajalta. Tunnistivat myös neuvola-kätilönsä äänen,niin monet vanhemmat sen havainnoi.

Tämän kaiken voimme kääntää ja havainnoida toisin päin,lähtiessämme täältä Kotiin,josta olemme tulleet. Meillä on unohduksen verho,varmaan ihan tarkoituksellisesti,joten emme muista kotia mistä olemme tulleet,emmekä menneitä elämiä nykyisellä tietoisuuden tasolla (D kolmesta puhutaan) Suuri osa meistä  tiedostaa vain tämän materiaan rajoittuvan fyysisen elemassaolon ja elämän,ei ihme että siitä pidetään kynsin hampain kiinni.Näin tapahtuu yksilötasolla,lähtijä,omaiset,lääkärit,koko kulttuurimme ainakin länsimainen. Sitten on vielä tiukkapipoisilla uskonnollisilla ryhmillä helvetin pelko.Olen miettinyt usein, olisiko vanhuus arvostetumpaa ja kuolema  a r v o k a s  vapautuminen fyysisestä,henki-sielun jatkaessa? Tiedän,että joissain kulttuureissa se on kiitollisuuden-ja ilonjuhla,kaipauksesta huolimatta.

Kun olen saanut jopa kohdata muutamia täältä lähteneitä ja kertoa heidän viestinsä surevalle äidille tai puolisolle,joko unessa tai hoitaessani surevaa läheistä. Viestien sanoma on hyvin samankaltainen;Kerro hänelle,että minulla on kaikki hyvin,olen usein hänen luonaan,mutta en pääse lähelleen,enkä saa yhteyttä,koska hänen surunsa estää sen. Olen myös saanut olla saattelemassa jonkun tänne juuttunen valoon ihan päivätietoisuudessani

Nyt kun sain olla miehelleni Martille ikäänkuin saattohoitajana,tilanteessa jossa hänen henki-sielunsa irtautui fyysisestä,tunnen vahvasti kehoitusta jakaa tietoa.Olen jotain kertonutkin tässä blokissani,mutta se tilanne jossa hänen sielunsa irtautui ikäänkuin solu solulta,vaatii lisä tarkastelua,mitä siinä tapahtui ja miten se on minulle avautunut pala,palalta.

Ensinäkin on suurta Armoa,että lähtijälle annetaan selkeä päivä tai hetki,että hän ja läheiset saavat kohdata,niin meillekin Martin kanssa tapahtui. Tuon päivän iltana tapahtui merkillinen,kuin kohtaus hiljentyessäni. Minun kehoni tärisi kuin horkassa,ikäänkuin olisi solu,solulta kiskottu jotain irti,mieleni ollessa tyyni.Ajattelin,nyt Martti lähti ja oletin hoitajan pian soittavan.Ei soittanut,mutta 2 seuraavaa päivää Martti oli poissa,tajuton.Kolmen päivän päästä tuli tuo soitto ja kun menin hänen luokseen,oli siellä niin ihmeellinen,sanoin kuvaamaton Rauha,Rauha jonka toin kotiinikin,nukkuen 2t 30min istuallaan,hänen kuvansa ja kynttilä pöydällä.

Olen saanut tietää ja ymmärtää,että henki-sielu on meidän jokaiseen soluumme kiinnittyneenä,tehden kehomme eläväksi.Muutoin elävä elämä ei olisi täällä mahdollista,sama pätee kaikkialla luonnossa, omalla tavallaan. Juurikin tuosta irtautumisesta oli kysymys josta kerroin kohtauksena,sain olla mukana konkreettisesti,vaikka en hänen vieressään fyysisesti.Uskon hänen tunteneen sen,joten en ole suurut hetkeäkään,etten ollut kädestä pitämässä,olin vielä enemmän,"synnytystä"hoitamassa kotona istuen kiikkustuolissa.Näin Sielu voi irtautua jo aijemmin,pysyen läheisyydessä kunnes tulee se viimeinen henkäys,jolloin "napanuora"katkeaa.Näin minulle on vahvistunut näkemys/kokemus;Syntymä tänne ja Syntymä takaisin Kotiin. Täällä olemme vain käymässä,matka on arvokas,arvostakaamme omaa ja toinen toistemme Elämää.